Kohta tarvii nappeja

Tuossa keväämmällä huusin huuto.netistä joitakin puuvillakankaita, vaikkei silloin vielä ollut aavistustakaan mitä niistä osaisin tehdä. Mm. tämä ihanuus sieltä meille muutti:

No, suorastaan jo kyllästyneenä trikookankaiden ompeluun päätin etsiä simppeliä tunikan/mekon/jonkun mallia, jotta voisin kokeilla miten luonnistuu tällaisen kankaan ompelu. Uusin Ottobre (3/2009) sisälsi parikin hyvää ehdokasta, mutta päädyin lopulta Alicia-mekkoon, jota kyllä hieman helpotin eli en tehnyt mekon helmaan eri kankaasta kaitaletta enkä myöskään hihoihin laittanut kuminauhoja. Ihan kelvolliselta tuo näyttää, vaikkakin vielä on kenties työläin vaihe edessä: nappien ja napinläpien laitto ;)

Uusia ompeluksia vihdoin kuvien kera

No niin, kuviahan saa jopa iPhonesta ulos kun on näinkin kätevä että osaa laittaa kaapelin tietsikkaan kiinni...

Viimeisimmät ompelukset ovat kypärämyssy Marimekon Tasaraita-kankaasta ja 3 kpl Marimekon Unikko-kuosisia patalappuja, joista 2 tuli tuunattua vanhoista ja yksi on alusta asti itse tehty.

Uma on poissa :(

Ja sitä on kamalan vaikea käsittää. Seuraavan kerran kun kylätielle lähden niin hän ei pihallaan puuhastelekaan. Vastahan viime viikolla Vertti-suokin kanssa siellä poikkesin. Verttihän kerran makupalan saatuaan oli aina kääntymässä Uman pihaan, kun siitä ohi kuljettiin :)

Onneksi on paljon muistoja. Liikuttavin taitaa olla se, että Uma rakensi omalle pihalleen laitumen, jotta sai mun hevoset ikkunansa alle. Laitan tähän muistoksi Uman viime talvena meistä ottaman kuvan, kun olimme Nummelassa Yhteisvastuukeräyksen talvitempauksessa sekä kuvan Umasta ja Vertistä niin ikään viime talvelta.

Kiitos ystävyydestäsi Uma.

Ommeltu on

Kohta tarvii hakeutua hoitoon - ainakin selkä- ja hartiahoitoon - jos tätä tahtia ompelee :D Hurautin tuossa parin päivän aikana vanhemmalle tytölle t-paidan (siitä piti tulla pitkähihainen, mutta hihat oli liian tiukat, joten napsasin ne pois), itselleni 2 puolihihaista trikoopaitaa ja nuoremmalle tytölle kesäisen trikoomekon ja hupullisen collegepuseron.

Kamera prkl vaan on kertakaikkisen kaput, joten mitään todistusaineistoa en tänne saa. Ja ystävä jolta meinasin kameraa kysyä lainaksi oli joutunut sairaalaan :( Pikaista paranemista hälle ja meikä taitaa joutua kameraostoksille.

Edit: iPhonesta sain vihdoinkin kuvia ulos, joten muutama tähän postaukseen liittyvä kuva lisätty :)

Mistä näitä langanpätkiä oikein tulee??

Se sitten vei mukanaan - se ompelu. Eihän se vaikeeta ollutkaan, siis kun pysyttelee visusti ihan helpoissa projekteissa. Muutamassa päivässä olen tehnyt kypärämyssyn ja kesähatun veljen pojalle, collegehameen ja trikoopaidan kuopukselle, neuloshameen itselleni ja kesken on vielä tunika esikoiselle. Tarttiskohan isäntäkin jotain? Voipi olla, että huomenna kun isäntää lentokentältä haetaan, joudun poikkeamaan Petikon Eurokankaassa penkomassa.  Nyt menen katsomaan jos saisin kuvia kamerasta ulos.

Uusia aluevaltauksia

Aika se kuluu niin, ettei perässä pysy ja kesälomakin on jo hyvässä vauhdissa. Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen eli koko perhe on koolla taas, kun mies vihdoin päätti projektinsa Hollannissa. En muistanutkaan, kuinka helppoa elämä on, kun arjen jakaa 2 aikuista ;)

Pikkuhiljaa olen ratsastellut enemmän, saanut opintojakin edistettyä ja tehnyt uuden aluevaltauksen - nimittäin opetellut ompelemaan. Tähän talouteen toki oli ompelukone hankittuna jo vuosia sitten (ihan varmuuden vuoksi, kun pitäähän perheenäidillä sellainen olla), mutta tuolla se oli kaapissa varttunut eräitäkin vuosia...

Ompelushommat saivat alkunsa, kun hankittiin erinäisiä verhoja, joista mitkään eivät olleet meidän (vissiin erikoisiin) ikkunoihin sopivia. Yksiä piti pidentää ja yksiä lyhentää. Pidennyshomma oli suht helppo. Ratkoi vain alakäänteen auki ja teki hieman pienemmän, mutta varsinainen kauhukokemus oli megapitkien verhojen lyhennys. Ensinnäkin verhoparin osapuolet olivat keskenään erimittaiset ja sitten vielä toinen verho sivuistaan erimittainen. Ja sanomattakin on selvää että kangas oli alunperin ommeltu vinoon ym. ammattimaista jutskaa.. No, tuli niistä lopulta kelvolliset, mutta totesin että helpompaa olisi varmaan tehdä verhot alusta asti itse. Eikä sitä ajatusta kauaa tarvinnut työstää, kun jo keksin, että mökille ipanoiden huoneen pikkuikkunaan voisi tällaisen harjoitustyön toteuttaa. Sinnepä siis syntyi verhot joissa punaisella pohjalla on valkoisia sydämiä. Ja rehellisyyden nimissä voin todeta, että itse tekemäni verhot ovat 12,7 kertaa siistimmät kuin kaikki kaupasta ostamamme. Asiasta riemastuneena ajattelin että voisin opetella tekemään lastenvaatteita ja nyt onkin jo useampi idea muhimassa.

Lähipäivinä toivottavasti pukkaa kuvaa noista sydänverhoista...

Kyhäelmiä ja onnistumisia

No niin, kuten mainitsin, puikoille pääsi jokin aika sitten kauluriyritelmä. Yritin siis ensin tehdä sen soveltamalla villapaidan yläosaa eli tein lyhyet etu- ja takakappaleet, liitin olkasaumat ja sitten vaan keräilemään silmukoita pääntielle. Juu ei, ihan kamala siitä tuli ja kooltaankin vain pienemmän ipanan pään yli menevä. Yritin ipanalle ehdottaa, että purkaisin tekeleen ja tekisin paremman, mutta eihän se käynyt... Ipanat on kyllä ihania - niille kelpaa äidin tekeleet, vaikka kuinka olisin omasta mielestäni epäonnistunut :)

No, se onnistuminen tuli sitten isomman ipanan kaulurin kohdalla, jonka tein ullaneuleen unikko- ja esikkokaulureiden ohjeella. Melkein voisin tehdä itsellenikin samanlaisen :) Kuva tästäkin seuraa perässä joskus, hihi.

Nyt töihin (niihin joista palkan tapaista maksetaan) ja sittenhän se onkin viikonloppu ja isäntäkin tulee taas kotona käymään.

Lisää pipoja ja kuvia

Teinpä sitten toisenkin palmikkopipon Mambosta, mutta hassua kyllä, siitä tuli isompi, vaikka tein ihan samalla silmukkamäärällä. Ja olen mielestäni viime aikoina neulonut niin paljon, että luulisin käsialani olevan jo melko vakiintunut. Ihme ja kumma... No, tuosta tekeleestä ei vielä ole kuvaa tarjolla.

Sen sijaan parista aiemmasta piposta sain kuvat, kun isäni kuvasi ne tänään kun ipanoiden kanssa vanhusten luona kyläilimme :) Siniharmaa on vanhoista seiskaveikoista miehelle tehty ja tuo punainen ylpeydenaiheeni on isommalle ipanalle niin ikään vanhasta seiskaveikasta.

Tuottoisa loma sairastaessa

Vihdoin on näyttää kuvakin! Omasta kamerasta en saa kuvia ulos, mutta ystävä, jolle viimeisimmän tuotokseni lahjoitin, oli ystävällinen ja otti siitä kuvan :)

Palmikkopipo on Mambo-langasta 72 silmukalla tehty. Seuraavaksi puikoille pääsi kauluriyritelmä Isoveikasta, saas nähdä onnistuuko.

Niin, ja kauppareissulla mukaan tarttui lisää Mamboa kun olivat Prisman alekorissa niin mukavasti tyrkyllä.

Loma & Lentsu

Epäreilua. Loma alkoi ja tänä aamuna heräsin nuhaisena ja kurkkukipuisena :( Kunpa tää nyt olisi sitten vain tavallista flunssa eikä influenssaa, nimittäin näin tilapäis-yh:na vois olla hiukan mahdotonta maata viikko sängynpohjalla, kun lasten lisäksi hevosetkin tarttis hoitaa. Onneks mies on kotona nyt pari päivää.
Ystävänpäivälahjaksi sain ihanalta mieheltäni sydänsuklaata ja liput Tina Turnerin konserttiin :) :) :) Ihana ylläri! Myönnän etten edes tiennyt et T.T. on tulossa Suomeen, sillä vain Madonnaa olen kuullut hehkutettavan.
No, nyt taas neulomaan ->

Henkiin heräämys

Niin se on vuosikin aikoja sitten vaihtunut uudeksi, mutta sen verran kiireistä on tilapäis-yksinhuoltajan elämä, ettei ole tullut tänne kirjoiteltua. Isäntä on siis edelleen töissä Hollannissa, mutta sitä rupeamaa on onneksi enää reilu 1,5 kk jäljellä :)
Päivät ovat meikäläisellä työntäyteisiä, mutta iltaisin tartunkin sitten puikkoihin ja heiluttelen niitä pari tuntia kun olen saanut lapset koisimaan.
Tällä viikolla olenkin ollut varsin tuottoisa: tein 3 pipoa, joista yksi elämäni ensimmäinen palmikkoneuletyö. Siinä sitä olikin väkertämistä ja tuntui että vasta viimeisillä kerroksilla alkoi hommaan tulla jonkinlainen tuntuma. No, hieno siitä kertakaikkiaan tuli ja kuvakin olisi varmaan kiva, mutta kun ei ole aavistustakaan, missä kameran piuhat on :( Varmaan Hollannissa... Mutta aikanaan ne kuvatkin tänne saadaan.

Muuton jälkeisiä tunnelmia

Jo kuukausi oltu taas Suomessa ja tuntuu kuin ei oltaisi poissa oltukaan. Käsittämättömän ihanaa olla kotona ja maassa, jossa asiat hoituu vaivattomasti paikassa kuin paikassa :)
Muuton lisäksi tähän ajankohtaan liittyy myös työpaikan vaihdos ja voin sanoa, että se oli paras päätökseni pitkiin aikoihin. Nautin suunnattomasti koulunkäyntiavustajan tehtävistäni erityisoppilaiden parissa. Ei päivistä haastetta puutu, mutta työt eivät sentään tule kotiin eikä uniin eivätkä ne myöskään kasaannu, vaikka joskus joku päivä ei ihan putkeen menisikään.
Pahimman muutto- ja siivousrumban hellitettyä olen toki ehtinyt neuloakin. Kolme pipoa, 2 kaulaliinaa ja yhdet vauvan tumput ovat tässä valmistuneet. Kesken ovat lapaset esikoiselle ja neule kuopukselle. Milloinkohan niitä kuvia saisin näytille...

Vähiin käy ennenkuin loppuu

Vuosi Hollannissa on paria päivää vaille täynnä ja viime päivät ovatkin menneet pyykätessä ja pakatessa. Tiistaina 2.9. suuntaan Mustangin nokan kohti Rostockia ja Helsingissä pitäisi olla sitten torstaina 4.9. Ajomatka hiukan hirvittää, mutta täytyy lähteä ajoissa ja ajella rauhassa. Mieluummin odottelen satamassa kuin ajan kilpaa kellon kanssa.
Olo on kyllä hassun sekava. Toisaalta on super ihanaa päästä kotiin, mutta toisaalta lähdön hetkellä voi iskeä tietynlainen haikeus, sillä olihan tämä antoisa kokemus koko meidän perheelle ja nyt se sitten loppuu. Paljon henkistä pääomaa saimme kyllä jokainen :)
Kotona odottaakin sitten melko nopea paluu arkeen, sillä isompi ipana menee kouluun heti perjantaina ja minäkin aloitan uudessä työssä jo seuraavana maanantaina. Arki tulee olemaan myös totutusta poikkeavaa, sillä isäntä jää vielä tänne vuoden loppuun asti, vaikkakin tulee olemaan Suomessa joka 4. viikko.
Ipanoille täytyy kyllä antaa täysi tunnustus - niin upeasti ovat selvinneet vieraassa kulttuurissa, vaihtelevassa arjessa ja isoissa muutoksissa. Ovat olleet haluttua seuraa niin koulussa kuin leikkipuistoissakin ja äiti on saanut ylpeänä seurata jälkikasvunsa edesottamuksia *liikutus* :)
Nyt vielä siivousta ennenkuin viimeiset vieraat tähän kotiin tulevat ->

Kesä was here

Kesä tuli sittenkin ja viipyi yhtäjaksoisesti peräti 4 päivää :) Päästiin nauttimaan Haagin upeasta hiekkarannasta ensimmäistä kertaa ihan löhöilyn ja auringonoton merkeissä. Esikoinen kävi uimassakin, mutta pienemmän kanssa piti tyytyä rantavedessä juoksenteluun.
Hankittiin perheen naisväelle feikki-crocsitkin ja nehän onkin yllättävän mukavat jalassa. Ajattelin ne syksyllä ottaa sitten työkengiksi. Luonnollisesti ne piti koristaa yltä päältä ihanilla tuunauskoruilla ;)
Käsityörintamalla on valmistunut verkkoponco ja juuri tänä aamuna viimeistelty korvaläpällinen pipo. Pitääkin yrittää saada kuvia näistä tekeleistä tänne. Sen verran ylpeä olen itsestäni, että voin ne kanssanne jakaa. Kiva huomata etten olekaan ihan "käsi".

Hammaskeijuja, pizzanmättöä ja pipon virkkausta

Nuorimmaiselta lähti molemmat alaetuhampaat viikon sisällä ja voi sitä pienen ihmisen ihmetystä, kun yön aikana oli tyynyn alle ilmestynyt hampaan tilalle 2 euron kolikko :D
Hieman oli tytöllä illalla ennen nukkumaanmenoa pelko siitä, että hammaskeiju vie hänetkin, mutta onneksemme näin ei kuitenkaan käynyt.
Ja muihin aiheisiin: eilen käytiin pitkästä aikaa Pizza Hutin buffetissa mättämässä. Tai näin ainakin oli tarkoitus, mutta syystä tahi kolmannesta pizzat ei tahtoneet paistua ja siellä sitten puoli ravintolaa odotteli lautaset kourassa jotta saisi jotain syödäkseen. Parhaimmillaan taidettiin puoli tuntia odottaa että jotain ilmestyisi tarjoilukärryyn. Henkilökuntaa tilanne ei suuremmin tuntunut huolettavan. Tässä maassa asiakaspalvelu on täysin tuntematon käsite.
Parin lapasparin jälkeen nyt on valmistumassa virkattu pipo :)